Luettelen tässä joitakin syötäviä luonnonyrttejä, ja kerron niiden käytöstä lyhyesti. Lisää tietoa niistä löydät Luonnonyrtit – kirjoistani tai muista vastaavista kirjoista.
Täysin uusittu pokkariversio ilman reseptejä.
Luonnonyrtit - Tunnistaminen, terveysvaikutukset, reseptit kirjani julkaistiin keväällä 2017. Olen kirjoittanut sen ensimmäiseksi kattavaksi oppaaksi luonnonyrttien ravinto- ja terveyskäyttöön. Käytän sitä opettaessani kursseilla. Kirja tutustuttaa 101 lyonnonyrtin käyttömahdollisuuksiin ja auttaa niiden tunnistamisessa.
Kustantaja Readme.fi
ISBN: 9789523214514
Katajahovin keskiaikainen yrttitarha perustettiin vuonna 1998 metsänpohjaan metsän keskelle. Monien kalkkia suosivien yrttien kasvatus on ollut haasteellista. Yrttitarhan muoto perustuu varhaiskeskiaikaiseen malliin. Yrtit kasvavat neliönmuotoisissa (ja maastosta johtuen myön kolmion muotoisissa) luonnonkivillä reunustetuissa penkeissä, joiden keskellä on varattu alue oleskeluun. Keskellä saattoi keskiajalla olla lukupulpetti, suihkulähde tai jokin erityisen merkityksellinen puu.
(Fragraria vesca) kasvaa aurinkoisilla ojien rinteillä ja niityillä happamassa maassa. Siitä käytetään lehtiä, kukkia, marjoja ja niiden kantoja. Lehtien maku on hyvin mieto, joten ne kannattaa hiostaa ennen kuivaamista. Kannoista saa mansikanmakuista teetä.
^
(Populus tremula) on yksi luonnon särkylääkkeistä. Siitä voi säilöä erityisesti kuorta ja lehtiä.
^
Hatikat (Spergula sp.) ovat peltorikkaruohoja, jotka menestyvät ihmisen viljelytoiminnan ansiosta. Ne ovat matalakasvuisia ja hentoja, ja niiden huomaaminen voi olla aloittelijalle hankalaa. Niiden versoja voi käyttää ravintona.
^
(Rumex sp.) ovat suurikoisia ja näyttäviä kasveja, jotka ovat pellolta tai niityltä helppo huomata. Niiden suuret lehdet ja komeat kukinnot sekä siemenet käyvät ravinnoksi. Maku on vahva ja voimakas, joten lehtien kiehautus ennen niiden ravinnoksi valmistamista voi olla paikallaan. Siemenet huuhdellaan ja kiehautetaan ennen niiden käyttöönottoa.
^
(Humulus lupulus) tunnetaan oluen mausteena käytetyistä kitkeränmakuisista kävyistään. Niiden maku muuttuu huomattavasti miedommaksi, jos niitä säilytetään vuoden tai kauemmin. Nuoret versot ja lehdet sopivat keittiöön ruokien raaka-aineeksi.
^
(Chenopodium album) eli saviheinä on tuttu perunamaiden rikkaruoho. Sen lehtiä voi käyttää pinaatin tavoin, ja siemenet huuhdeltuna ensin kuumassa ja sitten kylmässä vedessä käyvät esimerkiksi leipiin tai puuroihin.
^
Juolavehnän (Elymus repens) valkoista juurta voi kokeilla flunssalääkkeeksi tai vaikka oluen ainesosaksi.
^
Juolukka (Vaccinium uliginosum) on käyttökelpoinen marja, kunhan varoo sen loisia, joiden tartunta voi aiheuttaa huonovointisuutta.
^
Järviruoko eli ryti (Phragmites australis) kasvaa rannoilla. Sen juurakkoa voi käyttää ravinnoksi.
^
Jättipalsami (Impatiens glandulifera) on levinnyt puutarhoista luontoon agressiivisesti. Sen kaikkia maanpäällisiä osia voi käyttää ravinnoksi.
^
Kallioimarteen (Polypodium vulgare) maistuu lakritsimaiselle, ja sitä voi käyttää luonnon makeuttajana. Kallioimarretta kerätään vain niistä paikoista, joiden kasvusto on runsasta.
^
Kanervan (Calluna vulgaris) kukkivia latvoja käytetään mm. rauhoittavana yrttiteenä. Versoja on perinteisesti käytetty sutien ja luutien valmistamiseen, ja niiden päällä paistettu pulla tai leipä saa kivan aromin.
^
Kannusruoho (Linaria vulgaris) kukkii keltasävyisin huulikukin. Sen maanpäällisiä osia voi käyttää ravinnoksi.
^
Karhunputki (Angelica sylvestris) on syötävä putkikasvi. Se kannattaa tunnistaa varmuudella, sillä osa putkikasveista on tappavan myrkyllisiä.
^
Karpalo (Vaccinium microcarpum) on hyvin säilyvä marja, joka sopii jälkiruokiin, hilloksi ja tarjoiltavaksi liharuokien seurana.
^
Kastikat (Calamagrostis sp.) ovat syötäviä heiniä. Niiden siemeniä voi syksyllä kerätä ja käyttää ravinnoksi viljan tavoin.
^
Kataja (Juniperus communis) on tuttu kuivien mäkien puu, jonka aromaattisia neulasia ja marjoja käytetään hyösyksi. Katajaa ei pidä sekoittaa varjoisissa puutarhoissa kasvavaan myrkyllisen rohtokatajaan (J. officinalis).
^
Kaunokkien (Centaurea sp.) kukkia ja lehtiä voi käyttää, ja ne sopivat erityisesti ruoan somisteeksi.
^
Ketohanhikki (Potentilla anserina) on syötävä kukka. Sen lehtiä voi käyttää esimerkiksi salaaattiin tai viherjauheeseen.
^
Ketokäenminttu (Clinopodium acinos) on voimakkasti mintun makuinen, ja sen pikkuiruiset sinipunaiset kukat kukkivat pitkään loppukesällä. Kasvi on kiitollinen kuivien pihojen viljeltävä yrtti.
^
Kevättaskuruoho (Thlaspi alpestre) on mukavanmakuinen kevätkukkija, jonka sydämenmalliset lidut näyttävät herttaisilta. Koko maanpäällinen verso on syötävä.
^
Kissankello (Campanula rotundifolia) kukkii herttaisin, sinisin kukin. Nappaa kukan sisään ahomansikka ja nauti.
^
Koiranputki (Antchristus sylvestris) tuoksuu porkkanalle. Erityisesti sen juuria pidetään hrkullisen makuisina. Sekin kannattaa tunnistaa varmuudella, sillä osa putkikasveista on tappavan myrkyllisiä.
^
Koivusta (Betula sp.) saa paljon hyviä tee- ja ravintoaineksia. Talvella sen oksista voi keittää maukasta teetä.
^
Kuismien (Hypericum) kukkanuput ja juuri värjäävät elintarvikkeita punaiseksi. Niiden lääkkeenomaiset vaikutukset ovat erittäin vahvoja.
^
Kultapiiskun (Solidago virgaurea) kukkalatvaa käytetään teenä erityisesti munuaisia puhdistamaan.
^
Kumina (Carum carvi) on luonnossa kasvaneenä erittäin aromikkaan makuinen. Sen lehdet ovat mieto vihanneskeiton ainesosa. Sekin kannattaa tunnistaa varmuudella, sillä osa putkikasveista muistuttaa kuminaa, ja jotkin niistä ovat tappavan myrkyllisiä. Aromistaan kuminan siemenet tunnistaa kuitenkin hyvin.
^
Kuusen (Picea abies) neulasista voi ympäri vuoden keittää juomaa. Keväällä kerkät ja kukat maistuvat sellaisenaan, mausteena, juomissa tai liköörinä.
^
Kyläkellukan (Geum urbanum) kaakaonmakuinen juuri on kansanperinteen mukaan hyvänmakuista. Myös sen kukkia ja lehtiä voi käyttää.
^
Käenkaali (Oxalis acetosella) eli ketunleipä on maukasta sellaisenaan tai vaikka majoneesia maustamassa. Sen kukkia voi myös napsia.
^
Lakka eli hilla eli suomuurain (Rubus chamaemorus) on suosittu marja. Sen lehtiäkin voi käyttää mm. teeaineksena tai jauhaa niitä viherjauheeksi.
^
Lemmikit (Myosotis sp.) ovat kevätkesän kauniita vaalenansinisiä kukkia. Kukat ja lehdet ovat syötäviä.
^
Lepän (Alnus sp.) norkot ja lehdet ovat myös hyvää ravintoa. Norkoista voi keittää esimerkiksi teetä.
^
Lillukka (Rubus saxatilis) muistuttaa hiemn vadelmaa, mutta on kasvutavaltaan lamoava. Sen lehdissä on hieno aromi, ja marjat ovat syötäviä.
^
Linnunkaalin (Lapsana communis) nuoret versot, kukat ja lehdet maistuvat raikkaan erilaiselle. Niitä voi käyttää ruoan joukossa.
^
Litulaukka (Alliaria petiolata) maistuu valkosipulilta ilman sen hajuhaittoja. Sitä kannattaa maistella esimerkiksi leivän levitteenä tai kalakastikkeen seassa.
^
Lumpeen (Nymphaea sp.) juurakoita on jauhettu jauhoksi. Siinä oleva myrkky liukenee veteen pitkän liottamisen ja veden vaihtamisen aikana. Valkolumme (Nymphaea alba) on rauhoitettu, eikä sitä saa kerätä.
^
Lutukan (Capsella bursa-pastoris) sydämenmuotoidet lidut muistuttavat kevättaskuruohon lituja. Se ei haittaa, sillä molemmat ovat syötäviä. Lutukka on vahvan makuinen, ja sopii mausteeksi. Lutukasta kerätään vain normaalin värisiä lehtiä.
^
Maahumalan (Glechoma hederacea) piparkakkureunaiset lehdet suikertelevat maata pitkin. Niitä käytetään esimerkiksi teeyrttinä.
^
Maitiaiset (Leontodon sp.) ovat erittäin vahvan makuisia, ja sopivat niille, jotka pitävät myös voikukan kitkeryydestä.
^
Maitohorsmasta (Epilobium angustifolium) käytetään juuret, nuoret versot, lehdet, kukat ja siemenet. Kukista valmistettu mehu on hyvänmakuista, ja lehdet usein hiostetaan teeyrtiksi.
^
Maksaruohojen (Sedum sp.) lehdet ovat rapean maukkaita ja maistuvat nuorelle herneenpalolle. Niitä voi käyttää koko kesän kukintaan saakka. Kukkiakin voi maistella. Keltamaksaruohoa (Sedum acre) ei suositella ravinnoksi.
^
Maltsat (Atriplex sp.) sekoitetaan savikoihin, sillä ne ovat hyvin samannäköisiä. Se ei haittaa, sillä molemmat ovat syötäviä. Lehdet käytetään ravinnoksi pinaatin tavoin, ja siemenet viljan tavoin.
^
Matarat (Galium sp.) lehdet ja kukat tuoreena sopivat mausteeksi. Kuivalla kasvupaikalla niiden maku on pippurinen. Kuivattuna matarat menettävät makunsa.
^
Mesiangervo (Filipendula ulmaria) kasvaa kosteilla niityillä ja ojissa. Sen suuri, tupsunmuotoinen, valkoinen kukinto erottuu kauan kesäyön maisemassa. Kukkien maku on vahva, ja sitä laitetaan vain muutama hyppysellinen kermaruokiin, kekseihin ja kakkuihin. Lehdet sopivat kuumiin ja kylmiin juomiin, kuten kukatkin. Niiden maku on erilainen.
^
Mesimarja (Rubus arcticus) marjoo nykyisin harvoin, ja sen löydettyään maistaakin marjojen marjaa! Lehdet ovat suosittu tee- ja viherjauheaines.
^
Metsälehmuksen (Tilia cordata) kukista tehtyä teetä käytetään mm. flunssan kotihoitoon, ja lehtiin voi kääriä vaikka makoisan täytteen. Myös puistolehmusta voi käyttää.
^
Mintut (Mentha sp.) luonnonvaraiset muodot tuoksuvat miedommin kuin puutarhassa kasvavat, mutta ovat yhtä käyttökelpoisia. Ne virkistävät ja viilentävät.
^
Mustaherukasta (Ribes nigrum) käytetään mm. silmuja, kukkia, lehtiä ja marjoja. Lehtien aromi voimistuu syksyä kohden.
^
Mustikan (Vaccinium myrtillus) lehtiä käytetään teenä tasapainottamaan verensokeria. Myös mustikan kukkia voi käyttää.
^
Männyn (Pinus sylvestris) kaarna ja oksat neulasineet sopivat ravinnoksi talvellakin. Niistä voi keittää maukasta juomaa. Kerkät ja siitepöly keväällä ovat oikeaa voimaruokaa.
^
Niittyhumalan (Prunella vulgaris) koko maanpäällinen verso sopii nautittavaksi ravinnoksi. Sitä käytetään mm. teenä.
^
Nokkonen (Urtica dioica) on maultaan ja vaikutuksiltaan vahva yrtti. Sen juuret, nuori verso, latvus, lehdet, kukat ja siemenet ovat kaikki syötäviä.
^
Ohdakkeiden (Cirsium) lehdet ovat syötäviä, kunhan niiden reunassa olevat piikit poistaa ensin. Myös kukintoja voi syödä.
^
Orvokkien (Viola sp.) versot, lehdet ja kukat ovat syötäviä. Kukkia voi käyttää ruoka-aineiden värjäämiseen.
^
Osmankäämin (Typha latifolia) juuri, verson sisäosa ja kukinnotovat syötäviä. Juuren ja verson voi helposti sekoittaa samanlaisilla kasvupaikoilla kasvavaan, myrkylliseen keltakurjenmiekkaan (Iris pseudacorus).
^
Pajujen (Salix sp.) kuori, lehdet ja pajunkissat voi käyttää ravinnoksi. Kuoren maku on karvas.
^
Peltokanankaali (Barbarea vulgaris) maistuu erittäin herkulliselle. Se kasvaa runsaimmillaan keväällä, ja sen parsakaalinmakuiset lehdet ja kuinnot sopivat hyvin esimerkiksi pataruokiin.
^
Peltokortteen (Equisetum arvense) maanpäällistä versoa käytetään teessä sen terveysvaikutteiden takia.
^
Peltopähkämön (Stachys palustris) komea kukinto houkuttelee maistamaan. Sen juuret kasvattavat mukuloita, jotka voi kypsentää perunoiden tapaan.
^
Peltoretikan (Raphanus raphanistrum) lehdet ja kukat voi käyttää ravinnoksi. Niiden aromi on pirtsakan retikkamainen.
^
Peltosaunio eli saunakukka (Tripleurospermum maritimum ssp. Inodorum) sopii käytettäväksi tuoreena tillin tavoin. Kuivattuna se menettaa makunsa. Kukat voi myös syödä.
^
Peltotaskuruoho (Thlaspi arvense) maistuu vahvasti sinappisen retikkaiselta. Sen versot, lehdet, kukat ja pyöreät, suuret sydämenmuotoiset lidut sopivat esimerkiksi wokkiruokiin. Kuivattuna ne menettävät makuaan, mutta myöhemmin kesällä sen siemenet voi käyttää.
^
Peltoukonnauris (Erysimum cheiranthoides) on vanha peltoviljelyn rikkaruoho, joka on maukas, raikas syötävä. Sen lehdet, kukinnot ja lidut voi syödä.
^
Piharatamon (Plantago major) lehdet käyvät paitsi haavan päälle, myös keittopataan. Siemenet ovat erityisen maukkaita.
^
Pihasaunio (Matricaria discoidea) on matalakasvuinen kellanvihreä kasvi, jonka keltainen nappikukka loistaa pihatiellä. Koko verso on herkullista syötävää esimerkiksi mansikan tai kalan seurana.
^
Pihatähtimö eli vesiheinä (Stellaria media) on erittäin maukas salaattikasvi siihen saakka, kunnes kukinta on ohi. Silloin sen varret puutuvat, ja sen jälkeen sen siemenet voi käyttää, jos pitää niiden mausta. Pihatähtimö on hyvä ihonhoito-yrtti.
^
Pihlajan (Sorbus aucuparia) silmut maistuvat mantelille, ja niistä valmistetaan omatekoista amarettolikööriä. Nuoret lehdet maistuvat yrttiteessä erinomaiselta, kukissa on hajuvesimäinen vahva aromi. Marjojen maku makeutuu, kun ne kuivataan karkeiksi.
^
Pillikkeet (Galeopsis sp.) muistuttavat jonkin verran nokkosta, mutta niiden keltaiset tai violettiset huulikukat paljastavat viimeistään eron. Kukat maistuvat mesiseltä, ja lehtiä voi käyttää esimerkiksi muhennoksiin.
^
Pohjanpunaherukka (Ribes spicatum) marjoo vähemmän villinä kasvaessaan. Sen lehtiä voi kerätä esimerkiksi tee- ja viherjauhesekoituksiin. Marjat voi käyttää.
^
Poimulehti (Alchemilla vulgaris) on piparkakkureunaisena kasvina helppo tunnistaa. Sen nuoret lehdet ovat maukkaita salaatissa, ja ne voi myös kypsentää. Kukkia voi myös syödä.
^
Pujo (Artemisia vulgaris) on erinomainen maustekasvi rasvaisiin ruokiin. Siitä voi käyttää koko nuoren verson tai pelkkiä lehtiä. Pujoallergisille pujolla maustettua ruokaa ei sovi tarjota.
^
Puna- ja metsä-apilasta (Trifolium pratense) käytetään lehdet, kukat ja siemenet. Lehdet sopivat esimerkiksi salaattiin tai viherjauheeksi. Kukat maistuvat hunajaiselle, ja sopivat erinomaisesti teehen.
^
Puolukan (Vaccinium vitis-idaea) lehtiä ja marjoja muun muassa käytetään virtsatulehdusten tukihoitoon. Lehtiä voi laittaa teesekoituksiin. Marjat säilyvät sellaisenaan yli talven.
^
Purtojuuri (Succisa pratensis) muistuttaa hyvin paljon ruusuruohoa (Knautia arvensis). Molemmat ovat syötäviä. Sen kaunis kukka sopii hyvin syötäväksi koristeeksi.
^
Päivänkakkaran (Leucanthemum vulgare) syötävät kukat ja lehdet käytetään useimmiten koristeena.
^
Ranta-alpi (Lysimachia vulgaris) muistuttaa sukulaistaan tarha-alpia (Lysimachia punctata). Se on komea kasvi, jonka lehtiä ja kukkia voi käyttää ravinnoksi.
^
Ratamosarpio (Alisma plantago-aquatica) on kaunis ja herkkä vesikasvi. Sen versoja voi nauttia ravinnoksi kypsennettynä.
^
Ruusun (Rosa sp.) lehdet, kukan terälehdet ja kiulukat voi käyttää ravinnnoksi. Lehdet käyvät esimerkiksi teeksi, terälehdet teehen, likööriin tai muihin juomiin ja jälkiruokiin ja kiulukat teeksi tai jauheeksi leivontaan ja puuroihin.
^
Rätvänän (Potentilla erecta) keltaisissa kukissa on 4 terälehteä, mistä sen erottaa muista hanhikeista. Rätvänän juurakolla voi värjätä juomia ja ruoka-aineita punaiseksi.
^
Savijäkkärä (Gnaphalium uliginosum) on mukavan pippurisen makuinen kotipihoissa kasvava, pikkuinen, hopeanvärinen rikkaruoho.
^
Siankärsämön (Achillea millefolium) lehdet maistuvat kuivilla paikoilla pippuriselta. Lehtiä voi käyttää tillin (Anethum graveolens) tavoin mausteena ja teenä. Kukat sopivat muun muassa teeksi. Siankärsämö on antiseptinen yrtti.
^
Silmäruohot (Euphrasia spp.) ovat matalia myöhäiskesän kukkijia. Niiden pikkuinen vakoinen kukka helottaa luonnossa kuin silmä, siitä kasvi lienee saanu nimensä. Sitä on käytetty silmävaivojen tukihoitoon jäähtyneenä teenä. Se sopii myös ruokpöytään.
^
Suolaheinien (Rumex spp.) lehdet antavat ruokiin raikasta, sitruunamaista aromia. Kukinnot ja siemenet voi käyttää viljan tavoin tai esimerkiksi myslinä.
^
Suopursu (Rhododendron tomentosum) ei sovi kaikille. Sen tuoksu on erittäin vahva, ja toiset rakastavat sitä, toiset saavat siitä päänsärkyä. Jos pidät siitä, voi kokeilla sitä varovasti mausteena tai snapsina.
^
Takiaisten (Arctium sp.) kaikki osat ovat syötäviä jossakin kasvuvaiheessaan. Sitä pidetään herkullisena ruoka-aineena. Suurikokoisiin lehtiin voi kääriä vaikka pienriistaa, ja kypsentää sen nuotiossa.
^
Tatarkasvien (Bistorta, Fallopia, Aconogonom, Persicaria sp.) siemenet ovat käyttäkelpoisia viljojen tavoin käytettynä. Sukuun kuuluu mm viljtatar eli tattari (Fagopyrum esculentum). Niiden lehtiä voi myös käyttää. Ukontatarta (Persicaria lapathifolia) pidetään lievästi myrkyllisenä.
^
Tulikukat (Verbascum) ovat komeita, korkeita kuivan kasvupaikan suosijoita. Niiden kukista voi keittää teetä. Kukissa on kovia karvoja, jotka saattavat kutittaa kurkkuja, ja siksi tee kannattaa siivilöidä ennen juomista.
^
Tädykkeet (Veronica sp.) ovat kauniita, matalia ruohokasveja. Niiden pienet, heleänsiniset kukat ilahduttavat sydäntä keskikesällä, heti lemmikkien (Myositis sp.) kukinnan jälkeen. Tädykkeet sopivat erityisesti teeyrteiksi.
^
Ukonpalko (Bunias orientalis) on komea, korkea, haarakas keskikesällä keltaisin kukkatertuin kukkiva kasvi, jonka mielenkiintoista makua kannattaa kokeilla keittiössä.
^
Vaahterasta (Acer platanoides) voi käyttää nuoret alut, silmut, kukat, siemenet ja lehdet. Suomessa kasvavasta vaahterastakin voi juoksuttaa keväällä mahlaa ja valmistaa siitä siirappia, vaikka sen sokeripitoisuus ei olekaan yhtä suuri kuin Kanadassa kasvavan sokerivaahteran (A. Saccarum).
^
Vadelman (Rubus idaeus) aromaattiset lehdet ovat erinomaisia yrttiteeaineita hiostamisen jälkeen. Hiostaminen voimistaa niiden aromia. Ne soveltuvat myös viherjauheeseen. Kukkia voi myös maistella.
^
Valkoapila (Trifolium repens) ei ole maultaan yhtä makea kuin puna-apila, mutta se antaa kivan aromin juomiin, kuten yrttisimaan. Kukat tai siemenet maistuvat miedolta, ja niitä voi laittaa leipätaikinaan kourakaupalla.
^
Voikukan (Taraxacum officinale) lehtien maku on hyvin voimakas, ja niistä kannattaakin ottaa keskiruoti pois, kun laittaa niitä salaattin. Kasvista käytetään juuret, kruunu, lehdet, lehtiruodit, kukkanuput, kukkavarret ja kukat. Kukista tulee makeaa teetä.
^
Vuohenputki (Aegopodium podagraria) tuotiin Suomeen ravintokasviksi ilmeisesti jo keskiajalla. Se onkin erinomaista ravintoa tuoreena, kuivattuna tai pakastettuna. Myös täysikasvuisia lehtiä voi käyttää, niiden maku on vahva. Tuoreita kukkia voi käyttää mausteena, ja siemenet kuivata maustehyllyyn.
^