Keskiajan yrttitarha

Minulla on keskiajan yrttitarha. Se on muodoltaan varhaiskeskiaikainen; keskellä on pieni ympyränmuotoinen kukkapenkki, jonka ympärillä on neliönmuotoiset tai kolmiot kukkapenkit. Tälläistä mallia kuvaa Albertus Magnus 900-luvulla kirjoittamassa kirjassaan. Jokaisen kukkapenkin keskustassa on vanha ruusu, ja penkkiä reunustaa jokin matala kasvi. Ruusujen ja reunakasvien välillä kasvaa korkeampia yrttejä. Tälläinen on sommittelultaan yrttitarha myös Tukholman keskiaikamuseon edessä. Penkkien reunat olen muurannut pienistä kivistä: tontillani on niitä paljon, joten oli järkevää käyttää edes osa niistä johonkin. Esimerkki kivin reunustetusta kukka-tms. penkistä on löydetty Oslon keskiaikaisista kaivauksista.

Puutarhani on reunustettu risuaidoin. Keskiajan lainsäädäntö määritteli (esimerkiksi kuningas Kristofferin maalaki) ettei toisen puutarhasta saanut taittaa oksia tai varastaa. Puutarhaksi käsitettiin nimenomaan sitä varten aidattu alue. Aitani olen tehnyt nuorista koivuista ja pihlajista: keskiajan Euroopassa ne olivat usein pähkinäpuuta tai pajua. Minulla oli kuitenkin ylitarjontaa nuorista koivuista, joten tein aitani niistä. Rekonstruktioiduissa keskiajan puutarhoissa näkee myös erilaisia ristikkoaitoja. Esimerkki löytyy Sylvia Landsbergin kirjasta Medieval Gardens.

Puutarhaa rakentaessani olen pääasiallisena lähteenä käyttänut John Harveyn loistavaa kirjaa Medieaval Gardens (Lontoo, 1981). Mielestäni se on paras lähdekirja keskiajan puutarhan rakentajalle. Sylvia Landberg on myös kirjoittanut hyvän kirjan (Medieval Gardens). Myös koko hänen muu tuotantonsa on ollut opettavaista luettavaa. Aikalaislähteitäkin on Euroopasta paljon. Niitä käytettäessä on kuitenkin muistettava, että keskiajan kielen ja nykykielen välillä on pitkä aikamatka, ja sillä välillä on saattanut olla useita käännöksiä kirjoista tai muita muutoksia, kasvin nimikin on saattanut matkan varrella vaihtua....